Talvella alkanut pandemia on aiheuttanut monissa ihmisissä pelkoa ja ahdistusta. Keino rauhaantua löytyi kohdallani luonnosta. Luonnosta saa voimaa monin tavoin, oleilulla, kävellen, juosten, istuttaen taimia ja kasveja, haravoiden, luontoa tarkastellen. Jopa kodin kasveille oli aiempaa enemmän aikaa hoitoon ja yksinkertaiseen ihailuun ja tarkasteluun.
Taidetta ei voinut mennä kokemaan, se oli mahdollista ainoastaan silloin kun osasi sitä itse tuottaa. Konsertit, teatterit, oopperat, taidemuseot ja kaikenlaiset tapahtumat suljettiin yleisöltä. Minulle taide on toinen rauhaantumisen lähde luonnon lisäksi.
Rauha--- mikä kaunis sana!
Koen rauhan harmoniana, tasapainon tunteena, jota etsitään, tasapainoiluna, voimana, liikkeellä olevana. En tarkoita staattista, pysähtynyttä, kuollutta, vaan elävää, virvoittavaa, voimaannuttavaa rauhaa.
Luonto on harmonian ja rauhan mestari. Taide puhuu luonnon kieltä.
Ihmisinä yritämme saada sekä sisäisyyteen että ulkoiseen rauhan.
Mitä rauha on? Fyysisesti tarkasteltuna rauha on kaikessa, missä on tasapainoa, ulkoinen ja sisäinen voima ovat tasapainossa.
Psykologisesti rauha tarvitsee suojaa ja varmuutta. Kun olen johonkin asiaan täysin uppoutunut, olen ulkoisilta ärsykkeiltä suojassa, rauhassa. Missä rauhaa on, sieltä se vaikuttaa takaisin rauhoittavasti. Taiteen ja luonnon kokemisessa, saamme sielullisen tasapainon, rauhamme.
Taiteen ja luonnon muoto ja sen lainmukainen rakenne antavat meille harmonian tunteen. Kasvin lehdessä keskussuonen molemmin puolin ovat ryhmittyneet pienemmät suonet. Kasvin pääsuoni, joka on varren pidentymä, haarautuu 2-dimensionaalisesti. Lehti, oksa, haara kasvavat enemmän tai vähemmän horisontaalisesti, vasen - oikea symmetriassa.
Kun voima alkaa vaikuttaa kasviin eritavoin, syntyy uusi muoto pystysuoruus, esim. puun runko. Keskipiste ja ulkoinen synnyttävät tasapainon, niiden välinen suhde synnyttää harmonian ja tasapainon. Silmut ja hedelmät, pähkinät kuoressaan ovat ympäröityjä, suojeltuja. Ennen rakennettiin muurit talojen ja kaupunkien ympärille tuomaan varmuutta ja turvallisuutta.
Luonnossa näemme järjestäytyneisyyttä; planeetat liikkuvat auringon ympäri järjestyksessä, vuoden ajat seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä. Järjestys antaa ihmiselle rauhaa, epäjärjestys synnyttää rauhattomuutta. Kalan suomut, linnun höyhenet, kasvin lehdet ovat järjestyksessä, päivän ja yön vaihtelut, vuodenajat, kuun vaiheet. Runoudessa painolliset ja painottomat tavut, nousut ja laskut sävelessä…
Puun latva kohoaa valoon, kosmokseen, juuret painavat maahan, elämän voima pyrkii ylös ja painovoima alas. Ihminen on eurytmiataiteen instrumentti; ihmisen pystysuoruus tavoittelee valoa jalat painavat maata. Kädet ovat vapaat toimimaan sydämestä käsin, pään valoisasti tiedostaessa. Tämä on harmoniaa, rauhaa eli eurytmiaa, joka kumpuaa sydämestä muovaten ulkoista ilmaa.
”Rauha taloon!”, toivotettiin entisaikoina, kun tultiin kylään. Mitä tällä tahdottiin sanoa? Ehkä: ”Kun kaksi tai useampi kokoontuu minun nimissäni; Minä olen läsnä.”
Eurytmia on minän johtamaa, koettua, tunnettua liikettä.
Eurytmia sana tarkoittaa harmonista rytmiä.
Rauha----mikä kaunis sana!
Puhuessani sanan rauha, aloitan sen liikkeellä, kieli tärisee kitalaessa "R". AU-diftongissa avaan suuni ensin apposen auki ja vedän lopuksi huuleni suppuun, siinä on sykettä kuten sydämessä. H-konsonantilla puhallan sisältä ulos hengityksen. Lopuksi annan suuni avautua sanoessani "A".
Kun teen eurytmisesti sanan rauha, lähden rullaavaan liikkeeseen kehollani "R". AU-diftongissa liikevirta on sekä sisään, että ulospäin: se koskettaa minua, läpäisten sydämeni. Vokaalien lähtökohta eurytmiassa on sydän. H-konsonantilla liikun vahvasti ulos itsestäni, jotta voin elää ulkoisessa. Lopuksi palaan sydämeni kautta ihmettelemään: "A".
Eino Leinon sanoin:
RAUHA
”Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.”
Elokuun blogin kirjoittajana toimi Anne-Marie Somero (s.21.3.1952); Master of Arts eurythmytherapy, Taide-eurytmian ja terapiaeurytmian kouluttaja.
Vuoden 2020 Blogit käsittelevät teemaa: "Maailma eurytmistin silmin". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt saada nähdä maailman 12:sta eri eurytmistin näkemänä ja kokemana. Blogien avulla voimme saada jonkinlaisen ilmaisun sille, miten eurytmian harjoittaminen voi kehittää ihmisen tietoisuutta ja tapaa ymmärtää maailmaa sekä itseään.