Ihaillen ja kiinnostuksella olen lukenut aiempien kirjoittajien henkilökohtaisiakin pohdintoja yllä olevaan kysymykseen. Niihin kaikkiin on mahdollista samaistua ja ihmetellen todeta, miten eurytmia vastaa meidän yksilöllisiin elämänkysymyksiimme niin rikkaasti ja vahvasti. Mitä ikinä elämässä teemmekään, kysymys toimintamme tarkoituksesta on ehkä olennaisimpia kysymyksiä, joita voimme itsellemme esittää! Se paljastaa meille intention, suunnan, päämäärän. Jos unohdamme päämäärän, ei meillä ole todellista motivaatiota, todellista pyrkimystä, sitkeyttä ja lujuutta, vaikka tehtävä olisi miten tärkeä ja arvokas. Yhä enemmän ajattelen, että esimerkiksi uupumus ja masennus ovat nykyihmisen seuralaisia juuri siksi, että emme ole yhteydessä tulevaisuuden voimiin. Niihin voimiin, joita saamme päämäärän tiedostamisesta. Siksi tämä kysymys on minusta erityisen hieno.
Jos elän todella yhteydessä kysymykseen tarkoituksesta ja pyrin ohjaamaan toimintaani siitä käsin – oikeastaan siis tulevaisuudesta käsin, vältyn monelta päämäärättömältä säntäilyltä, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Selvää on, että tällainen tila ei ole staattinen tai kerralla saavutettavissa, vaan se on työskenneltävä uudestaan lähes joka hetki, useasti epäonnistuen. Yksi inhimillisen kehityksen ehto on, että osaa erottaa olennaisen epäolennaisesta. Olennaisen voi erottaa vain tulevaisuudesta käsin, päämäärästä käsin. Nykyhetki saa merkityksensä siitä käsin, mihin pyrin. Läsnäolo syntyy kyvystä asettua tähän hetkeen ja päästää irti menneestä, voima ja pyrkimys syntyy tulevaisuudesta – siitä, mikä ei ole vielä syntynyt, mutta joka elää potentiaalina, vapaana mahdollisuutena. Tämä on mysteeri, jonka äärellä eurytmisti työskentelee. Oikeastaan tämä on mysteeri, johon koko ihmisen kehitys kietoutuu ja siksi eurytmian äärellä työskentely on minusta
yksi niistä asioista, jotka miellän olennaisiksi.
Juhlallisen alkusoiton jälkeen totean, että en ole ollenkaan varma, osaanko vastata tähän kysymykseen! Varmaa on, että vastaus muuntuu ja kypsyy, elää ja kehittyy ihmisen mukana. Jos kyseessä on kohtalooni liittyvä asia, ei tarkoitus välttämättä ole minulle aluksi ollenkaan selvä, vaan jalkani vievät minua suuntaan, josta pääni ei tiedä vielä mitään. Kun kaksikymmentä vuotta sitten tein eurytmiaa ensimmäisen kerran, oli asia juuri näin. Todennäköisesti asia on niin edelleen – se, mikä elämässä on olennaista, on hitaasti avautuva, ehtymätön lähde, josta en voi ammentaa enempää kuin astiani pystyy kantamaan.
Jossain vaiheessa on tosin astuttava itse lähteeseen ja luovuttava astiasta. Kyse ei olekaan määrästä, isommasta astiasta, vaan siitä, että astun sisään siihen, mikä on olennaista, ehtymätöntä. Tässä on toinen mysteeri, jonka kanssa eurytmisti työskentelee. On verrattain helppoa ammentaa lähteestä astiaan ja tarkastella asiaa ulkoa käsin. Useimmille nykyihmisille tämä on ainoa tapa tarkastella elämää. Toinen tapa on mennä sisään lähteeseen, olla lähde, muuntua itse. Tämä on vahva, olemassaolon juuria ravisuttava kokemus ja vaatii tiettyä kykyä hiljentää itsensä, antaa todellisuuden puhua ja ilmentyä.
Kaikki meistä eivät tosin ole ihmisiä, jotka luontaisesti ottavat astian ja tarkastelevat sen sisältöä ulkoa käsin. Jotkut meistä ovat kasvaneet siten, että he jatkuvasti muuntuvat ympäristön mukaan. Heille ei ole vaikeaa asettua toisten ihmisten asemaan, aistia erilaisia hienovaraisia prosesseja, elää jatkuvassa muuntumisen virrassa. Kun tuulee, he muuttuvat tuuleksi. Kun kirkastuu tai tummuu, he elävät sisäisyydessään mukana ja kokevat rikkaasti elämän värejä. Näitä ihmisiä on kokemukseni mukaan enemmän ja enemmän. Jos ilmiötä tarkastelee polariteettina, kahtena äärimmäisyytenä, on ihmisiä, joilla on erinomainen astia - he pitävät siitä kaksin käsin kiinni, koska se on heille luotettava todellisuuden peili. Itse todellisuus pysyy kuitenkin lähteessä ja nämä ihmiset ajattelevat, että itse lähteeseen astuminen on liian vaarallista tai ainakin turhaa. Sehän on pohjaton! Ei ole mieltä astua pohjattomaan, koska pohjan lisäksi menettää itsensä. On myös ihmisiä, joilla astia on aivan läpikuultava, josta todellisuus tihkuu läpi – joiden on vain elettävä ulkoisen muuntumiseen armoilla. He tietävät, että todellisuus on syvempi ja moniulotteisempi, mutta eivät saa siitä otetta, koska eivät kykene katsomaan todellisuutta oman sisäisen muuntumisensa ulkopuolelta. Lähde on pohjaton ja siihen todella voi kadottaa itsensä. Juuri, kun totesin, että astiasta tulee jossain vaiheessa luopua, päädynkin uhkaan, joka odottaa astiansa rannalle jättäneitä.
Huomaan, että kirjoitukseni saa paljon filosofisemman sävyn, kuin aluksi kuvittelin. Lukijat, joilla ei ole omakohtaista kokemusta eurytmiasta, saattavat hieman hämmentyä. Otan sen riskin ja pysyn uskollisena ”miksi” -kysymykselle. Sitä, mitä eurytmia on, voi halutessaan tutkia yhtä loputtomasti, kuin puheena ollutta lähdettä.
Eurytmiaa ei voi ymmärtää astumatta lähteeseen. Siksi eurytmian täytyy olla täydellisen mieletöntä heille, jotka tutkivat todellisuutta etäisyyden luomasta turvallisuudesta ja objektiivisuuden harhasta käsin. Todellista eurytmiaa eivät myöskään voi kokea he, jotka vain antautuen uppoutuvat elämän vaihtuviin tuuliin, jotka eivät löydä itsestään voimaa luoda lähdettä. Eurytmia on vaikeaa. Elämä eurytmistina on vaikeaa. Jo lähtöasento on vähän etukenossa, alttiina, ei voi ainakaan nojata mihinkään. Miksi siis rasittaa itseään, kun voisi myös levätä olemassaolon autuudessa, aistien kellua vaihtuvissa virroissa ja uppoutua kollektiiviseen tajuntaan? Tai miksi saattaa itsensä huonoon valoon heidän silmissään, joilla on erinomainen astia, terävä äly ja pettämätön logiikka?
On päiviä, jolloin en todellakaan olisi niin varma. Kuitenkin alussa mainitsemani päämäärä on muodostunut ainoaksi perustaksi, jolta voin ponnistaa eteenpäin vapaana ihmisenä. Se, että toimintani ja valintojeni syy on tulevaisuuden potentiaalissa, vielä syntymättömässä, tekee minusta vapaan. Silloin elän tulevaisuuden virrassa, en siinä, mikä on menneisyyden tulos ja looginen jatkumo.
Eurytmian äärellä koen olevani osallinen siihen valtavaan tapahtumaan, jossa ihminen itse on luovien voimien liikuttaja, tuntija ja tiedostaja – siis Luojan kuva ja luoja itsekin. Näistä voimista on luotu koko näkyvä maailma, myös ihminen. Nämä voimat elävät sielumme muuntuvina väreinä ja antavat yksilölliselle ihmiskokemukselle sen universaalin perustan. Nämä voimat toimivat fyysisessä ruumiissamme ja ihmeellisesti järjestyvät siten, että jokainen solu tietää tehtävänsä kokonaisuudessa. Kyseessä ei siis voi olla eriytymätön aines tai epämääräinen energia, vaan runsas paletti laadullisesti eriytynyttä potentiaalia, joka ihmisessä ja maailmassa odottaa kehitystään siinä luomistapahtumassa, johon meidät on ihmisinä kutsuttu ja joka voi toteutua vain meidän kauttamme.
Me emme voi olla Luojan kuvia, jos emme itse luo. Aineellinen maailma hajoaa altamme, eikä meidän tehtävämme ole loputtomasti tai itseisarvoisesti sitä säilyttää, vaan osallistua olemassaolon uudesti synnyttämisen tapahtumaan. Se mahdollistuu heille, jotka itseään menettämättä astuvat pohjattomaan lähteeseen ja luovat tukevan pohjan tulevaisuusvoimista. Eurytmiaan aidosti sukeltava ihminen saa kosketuksen tähän tapahtumaan, on hän siitä tietoinen tai ei.
Miksi eurytmiaa? Nuorin ihminen, jolta olen tämän kysymyksen kuullut, on 7-vuotias
steinerkoululainen, joka täsmensi vielä kysymystään kertomalla, että hän ei ihan ymmärrä sen tarkoitusta. Toki kysymyksen takana voi olla monenlaisia motiiveja ja vastauksen näkökulma ja sisältö riippuu myös kysyjästä. Kuitenkin ajattelen, että tämä kysymys kertoo aikamme tietoisuuspyrkimyksestä. Emme voi enää olla pieniä, jäljitteleviä lapsia tai edes heitä, jotka luottavaisesti tekevät niin kuin auktoriteetti pyytää. Kysymys tarkoituksesta polttaa meitä nykyajan ihmisinä, koska jokin meissä tietää, että tämä kysymys avaa tien siihen, mitä on todella olla ihminen.
Kesäkuun blogin kirjoittajana toimi Janitta Koskinen (s. 23.2.1979); Eurytmisti, valmistuva eurytmiaterapeutti. Työskennellyt mm. Elias-koululla eurytmiaterapeuttina ja opettajana eurytmiakoulutuksessa.
Vuoden 2019 Blogit koskevat kysymystä: Miksi eurytmia? Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt tähän kysymykseen vastausta 12 eri ihmiseltä ja he kertovat blogeissaan omakohtaisen näkemyksensä asiasta.
Comments