Olen aina ollut kiinnostunut ihmisyyden sisäisyydestä, mystiikasta, luonnosta ja symboliikasta. Olen syvällinen ajattelija, kokija ja maailman tarkkailija. Maailma on mielestäni ihmeellinen, kaunis ja salaperäinen. Taide eri muodoissaan on ollut luontevasti osa elämääni pienestä asti. Mikään ammatti ei kiinnostanut minua lukioaikoina, mutta pidin teatterin tekemisestä ja henkisen polun kirjoista ja syvällisistä keskusteluista ja tiesin, että haluan tehdä työkseni jotain merkityksellistä, jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä. Opiskelin vuoden verran draamalinjalla kansanopistossa ja sen vuoden lopulla kävimme luokan kanssa katsomassa Snellman-korkeakoulun yleisopintovuoden näytelmän ja ihastuin siihen ja koko kouluun niin, että itsekin halusin yleisopintovuodelle.
En tiennyt eurytmiasta mitään ennen yleisopintovuoden eurytmia jaksoa. Eurytmia kiehtoi minua kovasti etukäteen. Sen oli oltava merkityksellistä, koska se oli yksi taideaineista osana ihmis- ja maailmankuvaa syventäviä opintoja. Ihastuin eurytmiaan heti jakson alusta alkaen. Piirissä yhdessä liikkuminen oli tosi hienoa ja yhdistävää, koska jokaista piirissä olijaa tarvittiin kokonaisuuden muodostumiseen ja ryhmäliikeharjoitusten onnistumiseen. Tuntui hyvältä liikkua tunnustellen, mielikuvien inspiroimana ja ylipäätään liikkua omassa kehossaan kauniissa pyöreäkattoisessa huoneessa, josta näkee ulos metsään, yhdessä muiden kanssa ollen läsnä juuri siinä hetkessä.
Eurytmiassa tutustutaan puheen äänteisiin, musiikkiin ja maailman eri osasiin, ja tehdään niiden olemus, laatu ja tunnelma näkyväksi liikkeeksi. Ensimmäisellä eurytmiajaksolla vokaaleihin tutustuminen oli tosi vaikuttavaa, kun todella tajusin, että vokaalit ovat sielullisia tunnelmia ja reaktioita suhteessa maailmaan ja niiden taustalla on muotovoima, jonka perusteella vokaalin olemus ilmennetään kehollisesti. Esimerkiksi o-vokaali muodostaa ympyrän ja sielullinen tapahtuma o-vokaalissa on se, että haluaa ympäröidä jotain rakkaudella. Ihminen sanoo luonnostaan "Oo" nähdessään vaikka tosi söpön koiranpennun ja menee sitä kohti tunteellaan ja olemuksellaan. Koin sellaisen hetken o-vokaalia tehdessäni, että maailma on kuin
maatuskanukke muodostuen ympyröistä; maailmat ovat sisäkkäin ja aina toinen ympäröi toisen. Oli kuin joku takanani olisi tehnyt minulle o-eleen ja ympäröinyt minut, kun itse ympäröin tilaa edessäni. Monet eurytmian kautta saadut sisäiset kokemukset ovat vaikeasti sanallistettavia, mutta merkittäviä itselle. Maailman ihmeellisyys ja symbolinen kieli vahvistui ja konkretisoitui eurytmiaa tehdessä.
Ison vaikutuksen teki myös takatilaan tutustuminen, eli takaperin liikkuminen. On todella laajentavaa ja avartavaa huomata, että on hereinen ja aistiva tilasta selkänsä takana ilman näköaistia, joka hallitsee kaikessa arkisessa elämässä, kun kuljemme nenä edellä emmekä aina huomaa mitä selän takana tapahtuu. Ylipäätään itseään ympäröivän tilan ja sisäisen tilansa kokeminen tuli hereisemmäksi eurytmian ansiosta. Eurytmia oli niin kiinnostavaa, että jatkoin yleisopintovuoden jälkeen eurytmiataiteen linjalla, joka on nelivuotinen koulutus ja josta valmistuu eurytmiataiteen steinerpedagogiseen tutkintoon. Nyt minulla on viimeinen vuosi meneillään ja olen siis viimeiset kolme ja puoli vuotta sukeltanut syvälle itseeni ja eurytmian maailmaan.
Mitä on olla ihminen? Millaisessa todellisuudessa ja maailmassa elämme? Näiden kysymysten tutkiminen on mielestäni loputtoman mielenkiintoista ja sen lisäksi, että niitä voi itsekseen pohtia, niitä voi myös tutkia eurytmian keinoin. Eurytmia on liiketaidemuoto, jossa yhdistyy ymmärrys, sydämen ajattelu, tunne, tietoinen liike, havainnointi, tilan hahmottaminen, jatkuva muodonmuutos, kehonhallinta, liikkeessä läsnäoleminen, suurien yhteyksien löytäminen ja kokeminen. Ihminen on mikrokosmos makrokosmoksessa, eli ihmisestä löytyy maailma pienoiskoossa. Elämä on kiinnostavaa ja kaikella näkyvällä on näkymätön puoli ja täällä Maan päällä kaikella on polariteetit. On pimeää ja valoisaa, matalaa ja korkeaa, hidasta ja nopeaa. Kaikki olevainen on hengitystä tiivistymisen ja laajenemisen välillä. Tämän liikelain löytää kaikesta, esimerkiksi pienestä tiiviistä siemenestä kasvaa iso laajuuteen levittäytyvä puu, joka tekee uusia pieniä tiiviitä siemeniä. Jäätynyt vesi sulaa ja muuttaa muotonsa höyryksi, joka kohoaa laajentuen, kunnes se tiivistyy pilveksi sataen taas alas. Myös ihmisen tunnemaailmassa vaihtelee tämä tiivistyminen ja laajeneminen. Suru ja ilo, pidättyväisyys ja vapautuneisuus... Ihminen itse olemukseltaan on suurten polariteettien summa. Ihminen on painovoiman raskauden alaisen tiiviin fyysisen kehon ja tilaan säteilevän ikuisen ja äärettömän hengen yhdistelmä. Ihmisellä on fyysisen kehonsa lisäksi sisäinen elämä, ajatukset, mielikuvitus, ymmärrys, tietoisuus, havainnointikyky, tunteet, ja kyky ilmaista sisäisyyttään. Ihminen on hieno kokonaisuus, ja itsensä tutkiminen on kiinnostavaa ja oman olemuksensa kanssa taitavaksi, eheäksi, harmoniseksi harjoittelun myötä kasvaminen tuo iloa ja tasapainoa. Elämä on monimuotoista ja alkuperältään harmonista liikettä, ja eurytmian liikkeet on haettu maailman liikkeistä ja ihmisen liikemahdollisuudet ja olemus on maailman liike pienoiskoossa.
Eurytmiassa harjoitukset ovat puhdasta elämää; sen eri laatuja ja värejä, tunnelmia, olemuksia, mahdollisuuksia. Harjoitusmahdollisuudet ovat rajattomat; maailmankaikkeus on niin monipuolinen. Eurytmia sanana ilmaisee kaunista ja harmonista liikettä, rytmiä ja suhdetta. Eurytmiassa liikutaan yhdessä tai yksin, mutta aina suhteessa johonkin, tiivistymisen ja laajenemisen monimuotoisissa vaihteluissa. Eurytmia avaa maailman kokemista kaikilla tasoilla ja on hyvin hienovaraista ja syvällistä, mutta ihan perusasioiden ääreltä aloitetaan. Eurytmiassa oppii olemaan hetkessä läsnä. Oppii tuntemaan omat jalat ja herättämään ne tunnustelemaan sekä kuuntelemaan. Oppii askeleen eri laatuja ja liikkeen suhdetta maahan, tilaan ja itseensä. Miltä tuntuu astua pehmeästi? Miltä tuntuu, kun jalka nousee maasta, kulkee kannettuna ilman halki ja painautuu maahan? Voinko tuntea painoni kannettuna maata vasten, painovoiman raskauden, ja sen vastapainona sisäisen kohottavan kirkkauden, ylöspäin nostavan voiman, joka on tärkeä osa pystysuoruutta ja hereillä oloa, vapauden lähtökohta? Löydänkö itsestäni keskustan? Voinko laskeutua pään ajattelusta sydämen ajatteluun ja olemisen tilaan? Miltä tuntuu kävellä takaperin? Kaiket päivät liikumme katse ja rintapuoli edellä. Takaperin liikkuminen on laajentava kokemus, siinä avautuu täysin erilainen maailma, joka on eritavalla hereinen ja salaperäinen. Oikea ja vasen kehonpuoli ja raajat ovat eri laatuiset. Sydän ja hengitys on kaiken keskiössä. Elämä on rytmiä, hengitystä. Kaikilla tasoilla. Sen ymmärtäneenä nautin eurytmiasta ensi kerrasta lähtien, sillä eurytmiassa ollaan oleellisen ja totuuden äärellä.
Nykyaikana, kun teknologia passivoi ja yksipuolistaa olemista, tarvitaan eurytmiaa, jotta ihmiset pysyisivät eläväisinä, liikkuvaisina sisäisesti ja ulkoisesti, tutustuisivat itseensä syvällisesti ja olisivat vuorovaikutuksessa tietoisina toisistaan, kuunnellen toisiaan ja löytäisivät yhteyden itsensä ja maailman välillä. Tänä teknologian aikakautena on hyvin tärkeää pitää yllä tai uudelleenluoda vahvaa suhdetta luontoon, itseensä ja muihin. "Tunne itsesi, muuta itsesi" lukee Snellman-korkeakoulun pihalla olevassa patsaassa. Itsensä tunteminen ja tietoinen itsensä kehitys on tärkeää yksilö- ja yleisellä tasolla. Kuin vesi laajenee renkaina, kulkee oman toimintamme vaikutus maailmassa. Mitä olemme, sitä annamme ja levitämme ympärillemme. On kaikkien parhaaksi olla tietoinen toiminnassaan, ajatella sydämellään ja toimia rakkaudesta, löytää huumori kaiken taustalla, laajentaa ymmärrystään ja myötätuntoaan, ja on hyvä osata kuunnella, nähdä kauneutta ja hyvyyttä maailmassa.
Mitä elämä on? Se on liikettä, kasvua, muodonmuutosta, hetkellistä ja jatkuvaa. Eurytmiassa, niinkuin elämässäkin, aina on vain nykyhetki, johon tartutaan ja päästetään irti. Ensin on jotain ja sitten on jotain muuta. Eurytmia on jatkuvaa muutosta ja liikettä, elämän eri olemusten ja laatujen ilmentämistä. Tärkeää on sisäinen ilo tekemisessä, ilo siitä, että saa ilmentää niin monipuolisesti eri asioita. Jos ilmentää surua tai epätoivoa, on hyvä silti muistaa tehdä se ilolla, iloita koko tunneskaalasta ja mahdollisuuksista.
On hienoa saada harjoitella kokonaisvaltaisesti itsensä hallitsemista ja tuntemista. Olen perusolemukseltani enemmän maailman ajattelija, kokija ja ymmärtäjä kuin aktiivinen toimija ja omaan kehoon läsnäolevaksi tuleminen sormenpäitä ja varpaita myöten on minulle harjoitusta vaativaa ja kehon tietoinen hallinta ja kehossani kotoisaksi ja taitavaksi tuleminen on tärkeää, sillä kehoni on iso osa minua ja ihmisenä oloa. Ei riitä, että ymmärtää elämää, siihen tulee voida myös tarttua ja toimia siinä kokonaisena. On tärkeää tuntea ja hallita kehonsa yhtä hyvin ja taitavasti, kuin sisäisen olemuksensa ja olla kaikilla tasoilla joustava ja eläväinen kokonaisuus. Sisäisen ja ulkoisen maailman harmonia on maailman ideaalitila, joka on toivoa herättävänä kaiken taustalla. Kaikessa maailman epäharmoniassa ja viallisuudessa on aina vastakohtana kaunista, hyvää, ehjää ja elävää, ikuista.
Mitä taitoja eurytmian kautta oppii? Oppii tuntemaan kehonsa, oppii kehonhallintaa, hetkeen tarttumista ja irtipäästöä, oppii avaruudellista hahmottamista, herkistyy tuntemaan ja kokemaan, oppii kuuntelemaan, tunnustelemaan, havainnoimaan, ilmaisemaan erilaisia asioita kokonaisvaltaisesti, löytää suhteen itseensä, suhteen itsensä ja maailman välillä, oppii olemaan tarkka, monipuolinen, hereinen. Eurytmia on elämää ja elämän harjoittelua ja ilmaisua. Omalla kohdallani eurytmiaopinnot haastavat minua juuri niissä asioissa, joissa on vielä kehitettävää ja on hienoa saada harjoitella ja kehittyä. Välillä tietysti on myös isoja haasteita ja on henkilökohtaisen ja haavoittuvaisen äärellä kun työstää itseään, mutta löydän silti itsestäni myös haasteiden rakastajan. Oman kasvun seuraaminen on hienoa ja huomaan, että paljon on muuttunut ja työstynyt minussa opintovuosien aikana. Itsetuntemus ja luottamus itseen ja maailmaan kasvaa ja syvenee ja se on tärkeää. Syy miksi opiskelen eurytmiaa on se, että haluan kehittyä kokonaisvaltaisesti, kokea monipuolisesti, tulla lähemmäksi itseäni, tuntea itseni ja maailman. Haluan liikkua ja tehdä taidetta. Olla merkityksellisen äärellä. Löytää itseni maailmasta ja maailman itsestäni.
Lokakuun blogin kirjoittajana toimi Sofia Partala (s.6.1.1993); 4.vuoden eurytmiataiteen opiskelija.
Vuoden 2019 Blogit koskevat kysymystä: Miksi eurytmia? Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt tähän kysymykseen vastausta 12 eri ihmiseltä ja he kertovat blogeissaan omakohtaisen näkemyksensä asiasta.